Matkakertomus

Perinteinen kesäretkemme elokuun ensimmäisenä lauantaina 6.8.2016 suuntasi Perniön kirkkotappelija osapuolten Henrik Sabelstjernan ja Henrik Sassin jäljille Kuninkaantien maisemiin. Matkallemme osallistui 25 henkilöä. Matkan aikana kävi ilmi, että linja-auton kuljettajallamme Hans von Knorringilla oli sukuyhteyksiä kartanoihin, joissa kävimme.

Järjestäydyimme Suomen kolmanneksi suurimman kirkon, Lohjan Pyhän Laurin kirkon luona. Kirkko mainitaan asiakirjalähteissä ensimmäisen kerran 1382. Vastassamme oli Lohjan oppaana toimiva Torsti Salonen. Hän kertoi että kirkko on omistettu Pyhälle Laurentiukselle, joka kärsi marttyyrikuoleman. Hän kertoi meille myös kirkon irtaimistosta ja näytti paikan, jossa Sabelstjernan vaakuna on ollut. Hän selitti, ettei aseita saanut kantaa sisälle kirkkosaliin, vaan ne oli jätettävä jumalanpalveluksen ajaksi asehuoneeseen. Kirkossa ei ole historian saatossa ollut penkkijärjestyskiistoja, niin kuin muissa kirkoissa, koska kirkolla oli laadittu kirkon penkkijärjestys ja Tott -sukua pidettiin arvokkaana sukuna ensimmäisessä penkkirivissä..

Kirkon kaikilla seinillä sakaristoa ja asehuonetta myöten on maalauksia. Opas kertoi, että sakariston kuvakertomus alkaa kuori-ikkunan oikealta puolelta, maailman luomisesta ja päättyy saman ikkunan vasemmalle puolelle, viimeiseen tuomioon. Kertomus koostuu raamatullisesta ja legendaperäisestä aineistosta. Pylväissä on kuvattu apostoleita ja pyhimyksiä.

Tutustuimme Laakspohjan kuninkaankartanoon. Kartanon ympärillä levittäytyy viljelyaukea. Kartanoon vie Lempolantieltä kilometrin mittainen tammikuja, joka on merkitty karttaan jo 1683. Isäntä Michael Hornborg oli meitä vastassa komean tammikujan päässä.  Hornborgin vaimo Nina kuuluu varakkaaseen van Gilse van der Palsin sukuun, joka on omistanut tilan lähes sata vuotta. 

Laakspohjan kartano on tuottanut lampaanlihaa pienimuotoisesti jo 40 vuotta. Kartanolla on myös ylämaankarjaa, jonka lihaa on myös saatavana. Kartano toimii ratsastuskoulun lisäksi hevosten täysihoitotallina sekä kilpailu- ja valmennuskeskuksena. Myöhäisjugendtyyliä edustava päärakennus valmistui vuonna 1914 ja siinä on viimeksi asuttu kaksi vuotta sitten. Rakennuksia on kunnostettu ja tullaan edelleen kunnostamaan.

Kartano on perustettu 1556 Kustaa Vaasan kuninkaankartanoksi Laakspohjan kylän viidestä talonpoikaistilasta. Kruunu omisti tilan 1556–1559, sen jälkeen Juhana Herttua 1559–1562 ja valtaneuvos Nils Boije 1563. Kartanoa isännöi myös 1600-luvun riidoistaan kuuluisa herra Klaus Slang. Hänen kuoltuaan tilaa piti hallussaan hänen leskensä Elin Boose, jolta tila siirtyi Slangin vävylle Henrik Sabelstjernalle avioliiton kautta.

Ajoimme Kuninkaantietä pitkin Tenholan Ovanmalmille. Kuninkaantie on vanha postireitti. Suomessa tien osuutta Turusta Viiipuriin on vanhastaan nimitetty Suureksi Rantatieksi. Tietä ovat 1300-luvulta saakka kulkeneet kuninkaat ja heidän kuriirinsa, piispat, porvarit tms. Tien varrelle syntyi kartanoita, maatiloja, majataloja, krouveja ja kestikievareita, jotka majoittivat ja kestitsevät kuninkaantien kulkijoita. Oli noudatettava seuraavia liikennessääntöjä ja muistettava, että tiellä vallitsi vasemmanpuoleinen liikenne.

• Ohita vastaantulija vasemmalta. Tällöin miekkakätesi on ohitettavan puolella
• Älä rasita hevosta, vaihda se seuraavassa kestikievarissa
• Älä aja tai ratsasta humalassa
• Liian pieni poika ei saa olla ajomiehenä
• Älä kilju, kiroa tai melua tiellä. Siitä sakotetaan viidellä hopeataalerilla

Tenholan Ovanmalmin risteyksessä meitä oli vastassa Tenholan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Börje Broberg. Hän kertoi mm. että Ovanmalmin tila annettiin rälssiehdoilla n. v. 1646 Henrik Sassille. Eversti Henrik Sass omisti tilan Tenholan pitäjässä 1636-1660.

Saimme luvan käydä Ovanmalmin päärakennuksen pihalla ja sen paikalta avautui yli veden kaunis näköala vastakkaiselle rannalle. Omistajat kertoivat, että heillä oli mukava asustaa siellä. Kävimme pikaisesti Tenholan keskiaikaisessa kivikirkossa, joka on nimetty pyhälle Olaville, joka toi kristinuskon Pohjolaan.

Tenholan kirkon hautajaisvaakunat muistuttivat meitä suurvalta-ajan sotilasaatelistosta, rälssistä ja tilallisista Tenholassa. Kirkkoon on haudattu moni soturi. Talonpoika ja nimismies Mikko Kouhun jälkeläinen Henrik Sabelstjerna Perniön Hämeenkylästä aateloitiin.

Tenholan kirkko on varsin tunnettu kääntöpenkeistään. Seurakunta istuu alttaripalveluksen aikana alttariin päin ja sitten kääntyy saarnatuoliin päin, kun pappi tulee sinne.

Ajomme Kuninkaantietä Perniöön. Lounastimme kahdessa ryhmässä Kahvila Papussa ja samalla vierailimme Laurin markkinoilla. Perniön kyläyhdistyksen puheenjohtaja Antero Peijonen oli meitä vastassa kirkolla ja kun Aatelin kunnia -näytelmä oli peruttu niin hallituksen jäsen Jouko Koskinen luki tapahtuneen kirkkotappelun Santeri Ivalon kertomana.

Antero Peijonen kertoi meille Sass ja Sabelstjerna suvuista, kirkosta ja penkkiriitaan liittyvistä taustoista. Saimme luvan käydä Hämeenkylän kartanon mailla, jonka Henrik Sabelstjernan suku oli aikoinaan omistanut. Kävimme vilkaisemassa myös Melkkilän kartanon alueella.

Valitettavasti aikatauluumme ei jäänyt aikaa käydä Wiurilan kartanossa. Piipahdimme kuitenkin sen pihapiirissä. Ennen paluumatkaamme kävimme Trömperin kestikievarimuseossa, jossa saimme opastuksen ja virkistävän kahvitauon.

Halikon Hajalassa sijaitseva rakennus oli alun perin pappilan torppa, ja sen vanhin osa on 1700-luvulta. Tarinoiden mukaan kreivit ja kuninkaalliset kävivät aikoinaan Fredrik Strömbergin perustamassa kestikievarissa metsästys- ja ravustusretkillään.

Tunnelmallisessa tuvassa räsymatot koristavat lattioita ja ruisleivät roikkuvat kattovartaissa. Trömperin kestikievari on paritupatyyppinen. Siinä on tupa, porstua-kamari, pakaritupa ja sali eli nykyinen kahvikamari. Pihamaata rajaa perinteiseen tapaan tehty riukuaita.

Kiitos kaikille mukavasta seurasta! Kesäretkemme oli kaikin puolin onnistunut ja hauskaa oli. Kiitos myös mukavalle linja-auton kuljettajallemme, joka takasi matkan sujuvuuden Kuninkaantien mutkaisilla ja haastavillakin osuuksilla.

:: Kati-Susanna