KESÄRETKI KAAKONKULMALLA – VIROLAHTI, HAMINA JA MALMGÅRDIN KARTANO
 

Elokuussa 2025 kesäretkemme suuntautui Suomen kaakkoisrajalle. Matkaan lähdimme Helsingistä aikaisin aamulla ja iloinen 22 hengen Sassilaisten ryhmä nousi Pohjolan Matkojen bussiin, jonka etulasissa luki komeasti ”Sassit”. Matkalaiset toivotti tervetulleeksi matkanjohtaja Kati Sassi-Vuorinen.

Menomatkalla teimme perinteisen esittelykierroksen – mukana oli uusia kasvoja, ja vanhojenkin jäsenten sukujuurien kuuleminen on aina yhtä kiehtovaa. Käytössämme oli kannettava äänenvahvistin (lainassa Lohjelm-Palttu sukuseurasta), joten jokainen sai kertoa oman sukujuontonsa rauhassa omalta penkiltään.

Ensimmäinen kohteemme oli Virolahden Bunkkerimuseo ja siihen alustuksena Jukka Vuorinen kertoi matkan aikana Salpalinjan historiaa. Salpalinja on mahtava linnoitus, sillä se ulottuu Suomenlahdelta Savukoskelle. Talvisodan ja jatkosodan välissä rakennettu linnoitus oli aikansa jättihanke: enimmillään 35 000 miestä työskenteli sen parissa. Välirauhan aikana myös tätini, Terttu Sassi, palveli Salpalinjalla muonitus- ja toimistotehtävissä yhdessä 2 000 muun lotan kanssa.

Bunkkerimuseolla virkistäydyimme ensin aamukahvilla, minkä jälkeen lähdimme opastetulle kierrokselle. Sisämuseon esineistö ja tarinat loivat vahvan pohjan sille, mitä ulkona odotti: erilaisia bunkkereita, jotka kertoivat omaa hiljaista mutta vaikuttavaa tarinaansa.

Seuraavaksi matka jatkui Pyterlahden ilmavalvontatornille. Siipioravanvuoren juurella meitä oli vastassa Timo Yrjölä, joka oli ystävällisesti järjestänyt huonojalkaisimmille kyydit henkilöautolla mäen päälle. Tornin juurella Timo piti meille kiehtovan esityksen ilmavalvontalottien työstä jatkosodan aikana.

Oli helppo kuvitella, miten jännittävää ja raskasta oli tähystää korkealla tornissa, seurata viholliskoneiden liikkeitä ja antaa hälytyksiä lähestyvästä vaarasta. Sodan aikainen torni ei enää ole pystyssä, mutta lähes alkuperäiselle paikalle on rakennettu hieno lintutorni.

Esityksen jälkeen kiipesimme ylös – ja näkymät palkitsivat. Maisema avautui kauas, ja tarkalla silmällä saattoi erottaa jopa Venäjän puolelle, ehkä kirkkaalla säällä aina Ala-Sommeelle asti.

Tornilta suuntasimme moottoritietä pitkin Haminaan lounaalle. Matkalla Jukka kertoi kaupungin historiasta: sen harvinaisesta ympyräasemakaavasta, vaiheistaR uotsin ja Venäjän raja-kaupunkina sekä linnoituksena.

Haminan tarinaan kuuluvat myös venäläinen upseerikoulu, Mannerheim ja yli satavuotias reserviupseerikoulu. Lounas nautittiin entisessä upseerikerhossa, nykyisessä Lounashuone Kerhossa, jonka tunnelmasopi täydellisesti kaupungin sotilashistoriaan.

Lounaan jälkeen jatkoimme kohti Loviisaa ja Malmgårdin kartanoa. Oppaaksemme saimme itse kreivi Henrik Creuzin, ja kierros oli kaikkea muuta kuin tavanomainen. Kreivi kertoi suvustaan ja kartanon vaiheista elävästi ja huumorilla, ja pääsimme kulkemaan upeiden salien, taideteosten ja antiikkihuonekalujen keskellä. Vaikka kreivi itse ei asu kartanossa, hänen vanhempansa asuvat ja kartanon 500 hehtaarin peltomaisemat kertovat, että maanviljely on edelleen tila sydän.

Kartanopuodissa tapasimme kreivin vanhemmat ja saimme tutustua kartanon omiin tuotteisiin: panimon oluisiin ja siidereihin, viljatuotteisiin, hilloihin, mehui hin ja hunajaan. Moni meistä löysi mukaansa tuliaisia – ja ehkä myös pienen palan kartanon tunnelmaa.

Päivä oli kulunut kuin siivillä, ja oli aika suunnata takaisin kohti Helsinkiä. Pirkko Sassi johdatti yhteislauluun, ja bussissa raikui iloinen lauluhetki, joka tuntui sopivalta päätökseltä yhteiselle retkelle. Pian olimmekin jo Kiasman edessä, väsyneinä mutta hyvällä mielellä.

Yhdessä totesimme, että päivä oli antoisa: opimme paljon Salpalinjasta ja ilmavalvonnasta, saimme nauttia kauniista kohteista ja ennen kaikkea viettää aikaa yhdessä – uusien ja tuttujen jäsenten kesken.

Tule mukaan myös seuraaville kesäretkille – yhdessä koettu on aina enemmän.

Kati Sassi-Vuorinen