Sassi sukuyhdistys 30 vuotta 24.8.2024

PDF-tiedostoSukujuhlat Suomenlinnassa.pdf (1.1 MB)
Kati Sassi-Vuorisen kertomus sukujuhlista

Elokuun 24. päivänä vietimme Sassi sukuyhdistyksen 30 vuotista taivalta sukujuhlan merkeissä. Juhlapaikaksi oli valittu Suomenlinnan Upseerikerho, ja tilaisuuteen osallistui 53 henkeä, joista suurin osa oli sukuyhdistyksen jäseniä mukanaan sukulaisia sekä runsaslukuinen joukko Lohjelm-sukuseuran edustajia. Kaukaisimmat vieraamme saapuivat aina Yhdysvalloista saakka.

Kokoonnuimme Kauppatorilla Keisarinnan kiven juurella ja siirryimme sieltä lautalla kohti Suomenlinnaa.

Ennen juhlan alkua Heidi Tetri vei osallistujat kiertokävelylle Suomenlinnan historiallisiin maisemiin. Kierroksen aikana kuulimme kiinnostavia tarinoita Viaporin (Sveaborg) vaiheista Ruotsin ja Venäjän vallan aikana.

Onneksemme sää suosi meitä, ja saimme nauttia kauniista saaristomaisemista sekä Helsingin siluetista mereltä käsin. Suomenlinna, yksi Helsingin suosituimmista historiallisista kohteista, on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Linnoitus rakennettiin vuonna 1748 Ruotsin vallan aikana suojaamaan itärajaa Venäjää vastaan.

Kävelyretken aikana tutustuimme useisiin Suomenlinnan historiallisiin kohteisiin. Puolustuslinnoituksen komeat muurit ja aikansa suurin kuivatelakka antoi linnoitussaarille nimen Pohjolan Gibraltar monen vierailijan kuvauksissa.

Poikkesimme Piperin puistossa, joka on yksi Suomenlinnan vanhimmista viheralueista. Lisäksi kävimme tutustumassa Ehrensvärdin hautamuistomerkkiin, joka on omistettu linnoituksen perustajalle, Augustin Ehrensvärdille. Kierros tarjosi monipuolisen katsauksen Suomenlinnan menneisyyteen ja sen merkitykseen Suomen historiassa.

Kävelyretken jälkeen siirryimme mukulakivi- ja hiekkateitä pitkin Upseerikerholle. Tällä historiallisella rakennuksella on pitkä perinne upseerien kokoontumispaikkana jo 1800-luvulta lähtien. Se rakennettiin Venäjän vallan aikana ja jatkoi toimintaansa myös Suomen itsenäistyttyä, ollen merkittävä osa Suomenlinnan varuskuntaelämää. Nykyisin Upseerikerho toimii juhla- ja kokoustilana, säilyttäen osan Suomenlinnan kulttuurihistoriaa.

Juhlatilaisuus käynnistyi tervetulomaljalla ja yhdistyksen puheenjohtaja Juhani Mykrän puheella, joka pidettiin presidentti C.G. Mannerheimin muotokuvan katseen alla. Puheen päätteeksi Kati-Susanna Cohen luovutti sukuyhdistykselle Karjalan vaakuna-aiheisen ryijyn.

Juhlaohjelma jatkui, kun Viva Vox -kuoron mieskvartetti esitti upean musiikkiesityksen. He päättivät esityksensä Karjalaisten lauluun, joka herkisti monia kuulijoita. Tämän jälkeen Sukuseurojen Keskusliiton pääsihteeri Eine Kuismin piti tervehdyspuheen, jossa hän kiitti yhdistystämme sen aktiivisuudesta ja perinteiden vaalimisesta.

Seuraavana ohjelmassa Heidi Tetri kertoi Suomenlinnan historiasta. Suomenlinna on merkittävä osa Suomen historiaa. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1748 Ruotsin vallan aikana. Linnoitus on palvellut kolmen valtion puolustuslinnoituksena, Ruotsin, Venäjän ja Suomen.

Saaren strateginen sijainti teki siitä keskeisen puolustuskohteen, ja se oli todistamassa monia merkittäviä tapahtumia, kuten Suomen sotaa ja Krimin sotaa. Linnoitus on toiminut myös vankilana sekä sotilassairaalana eri aikoina. 

Tänä päivänä Suomenlinnassa on edelleen 6 km muuria, 100 tykkiä ja 6 museota sekä toistakymmentä ravintolaa tai kahvilaa. Päiväkoti, ala-aste, K-kauppa ja kirjasto palvelevat kaupunginosan n. 800 asukasta. Vuosittain tämä elävä kaupunginosa houkuttelee lähes miljoona kävijää läheltä ja kaukaa tutustumaan sen historiallisiin kohteisiin. 

Jukka Vuorinen kertoi puolestaan punavanki Aleksander Sassin vaiheista Suomenlinnan vankileirillä. Aleksanderin tarina on osa Suomen sisällissodan jälkimaininkeja, ja hän kuului niiden tuhansien punaisten vankien joukkoon, jotka internoitiin Suomenlinnaan vuoden 1918 sodan jälkeen. Vankileirillä vallitsivat ankarat olosuhteet, ja moni vanki menehtyi aliravitsemukseen ja sairauksiin. Aleksander Sassi oli yksi niistä, jotka selvisivät vankileiriltä ja rakensivat uuden elämän sodan jälkeen. Hänen tarinansa kuvastaa sodan seurauksia ja ihmiskohtaloita, jotka eivät saa unohtua historiankirjoituksessa. Aleksanderin tarina löytyy tästä lehdestä.

Juhlavieraat olivat tässä vaiheessa jo nälkäisiä, ja pääsimme nauttimaan herkullisesta ateriasta. Alkupalaksi tarjoiltiin kalapäällysteistä saaristolaisleipää, ja pääruokana oli grillattua maissikanaa a spaghetti al limone. Ruokailun lomassa keskustelimme vilkkaasti ja muistelimme menneitä kesäretkiä ja sukutapaamisia.

Ruokailun jälkeen odotettu ohjelmanumero alkoi, kun Kati-Susanna Cohen esitteli skotlantilaisten klaanisukujen historiaa. Opimme, että klaani on sukulaisryhmä, joka vaalii yhteistä perinnettä ja syntyperää. Jokaisella klaanilla on oma tartankuvionsa, joiden juuret ulottuvat 1800-luvulle. Kuulimme Cockburn-, Kinnaird- ja Ogilvie-klaaneista. Kiinnostus Skotlantiin suuntautuvaa sukumatkaa kohtaan kasvoi entisestään, ja yhdistys aikoo suunnitella matkan tulevina vuosina. Tästä lehdestä löydät Kati- Susannan artikkelit sekä Skotlannin historiasta että klaanisuvuista.

Koska kyseessä oli 30-vuotisjuhla, nautimme lopuksi syntymäpäiväkakkua kahvin ja teen kera.Päivän päätteeksi saimme vielä nauttia musiikista, kun yhdistyksen jäsen Jonne Sassi esitti lauluja säestäen itseään kitaralla. Yhteislaulut "Arvon mekin ansaitsemme" ja "Olet maamme armahin Suomenmaa" toivat juhlalle arvokkaan ja yhteisöllisen päätöksen.

Juhlan lopussa vieraille jäi vielä aikaa keskustella sukulaisten ja tuttavien kanssa. Iloinen puheen sorina täytti juhlatilan, ja tunnelma oli lämmin ja yhteisöllinen. Kaiken kaikkiaan vietimme ikimuistoisen juhlapäivän, joka vahvisti sukuyhteyttämme ja vaali perinteitämme.

 

Kati Sassi-Vuorinen